Jaana Rannikko
Talven valoa
10.9. - 26.9. 2009
Talven keskellä talo. Talon takana metsä. Metsän takana hyytynyt meri.
Lumi lakaisee jäljet. Kumittaa auringon polttamat pisamat. Hanki tyynnyttää huudot.
Keinuvat hongat hiiskumatta. Talven pehmeä valo vailla varjoja.
Valo kadottaa paimenensa illan tultua. Pienet käpälät kohmettuvat.
Käpyjen pudottua. Neulasten varistua. Pöllö kääntää päätään valveunien tahtiin.
Talvi liimautuu kiteiksi lasiin, huurustuu silmäripsiin. Pistelee neulanterillä sormenpäitä. Aika viipyy viisareissa.
Koleus vahaa syömättä jääneet vieraan kesän hedelmät.
Lempeä halla antaa unelle luvan. Ilmassa hiljaista ritinää pakastuessa.
Kuvat toimivat minulle karttana kohti hiljaista tietoa. Kiinnostun kuvista, jotka tuntuvat viittaavan syvälle itseensä tai näkyvän ulkopuolelle, osoittavan mykkinä, mutta avuliaina kohti kysymyksiä ja vastauksia. Kohti asioita, jotka
askarruttavat, mutta joita en vielä osaa sanallistaa.
Kuva paljastaa ja piilottaa itseään. Jos se odottaa jotain, se on salaisuus. Verhottu lepoon kärsivällisyyden tyyneen sydämeen. Kuvan katse ei kääntyile eteen ja taakse vaan tyytyy tähän hetkeen. Verkkainen huominen astelee lähemmäs, kaikki ajallaan, turha hoputtaa.
Kaksoisvalotuskuvieni idea on kahden kuvan yhteen liittäminen - kuvan jossa on kuvattava kohde sekä samasta paikasta otettu "tyhjä kuva". Olen tietokoneella asettanut kuvat päällekkäin ja rajannut kohteesta osan pois. Tämä tekniikka on tuttu jo pimiö-ajoilta mutta tietokoneella tämän "valotuksen" voi tänä päivänä tehdä tarkemmin. Kuvista poistetut osat ovat kuin valoa jota ei ole ja joka siten ei näytä eikä muotoile asioita; samoin kuin mieli ja tieto joissa on aukkoja eivät voi muodostaa oikeaa kuvaa. Pystymmekö yleensäkään saamaan oikeanlaista käsitystä ilman että katsomme asioiden taakse ja sisälle. Niin silmä kuin mielikin täydentävät näkemänsä ja kokemansa aikaisemman tiedon perusteella. Mutta kuinka paljon informaatiosta voi puuttua ilman että kuva muuttuu oudoksi, surrealistiseksi ja käsittämättömäksi.
Työt olen tulostuttanut Mesh-reikävinyylille jota käytetään mm. mainosbanderolleihin. Materiaalivalinta saa pohtimaan miten ja millä perusteilla me määrittelemme sen mikä on taidetta ja mikä ei.