Tiina Suhonen ja
Sirpa Pyykkö:
2 sisäänkäyntiä
9.4. - 25.4.2010
Näyttelyn teosten yhteinen nimittäjä voisi olla ’tyttöjen käsityöt’ - tekniikkansa puolesta.
Esillä on ristipistoin jatkettuja maalauksia sekä kahvipusseista ommeltuja tiloja. Näyttelyn teoksissa voi havaita assosiaatioita mm. kansanperinteeseen ja rakennuskulttuuriin.
Tiina Suhonen:
Karelia-suite
- jonkinlaisia sarjakuvapiirroksia
Tämän vähemmän vakavan kulttuurianalyysin uhrina on karjalainen käspaikka-pyyhkeen punavalkoinen kirjonta ja jotkut sen pääkuvioista; kukkilintu, elämänpuu ja hevonen ja ratsastaja.
Kun kukkilinnun höyheniä rupeaa vähän pöllyttelemään käykin ilmi että pyrstön kummalliset rinkulat ovat alunperin riikinkukon pyrstön silmäkuvioita, ja hevosen selässä istuva hahmo jolla on kukkakimppu molemmissa käsissään onkin alkujaan haukalla metsästävä mies ratsuineen.
Oliko näin että riikinkukot tepastelivat Karjalan kunnailla pitkin poikin kirjontaperinnettä innoittamassa?
Karauttelivatko uljaat haukkametsästäjät Kannaksella piristämässä perinnettä?
(Jaa.Samaiset hevos- ja lintuhahmot poseeraavat vähemmän väärinkäsitetyssä muodossa Egyptin ja Turkin vanhassa kansantaiteessa tuhansien kilometrien ja kauppareitin toisessa päässä.)
Nämä sukupolvi sukupolven jälkeen väärinkäsitetyt ja hartaudella ja rakkaudella kirjotut hahmot ovat osa karjalaista ja suomalaista perinnettä.
Halusin väärinkäsittää” kuviot vielä kerran ja omalta osaltani viedä perinnettä eteenpäin antamalla hahmoille mahdollisuuden elää tavallisen taatiaisen arkipäivää nyky-Euroopassa.
Status Quo
Vähän kuin tatti :”Talouden, taiteen, työn, turhautumisen ja turvallisuuden rihmasto-organismin näkyvä maanpäällinen osa ”.
Sirpa Pyykkö:
Coffee, please!
Elokuussa 2008 aloitin yhteisötaiteellisen projektin - Coffee, please! Lähetin ja jaoin kymmeniä kahvikirjeitä - kirjeessä pyysin halukkaita osallistumaan kahvipussikeräykseen (ja taidehistoriaan..).
Projektiin osallistuville lupasin konkreettisen kahvi-aiheisen muiston: paluupostissa osallistujat (n. 60 henkilöä) saivat kahviaiheisen grafiikanlehden. Kotoa vapautuneiden pussien lisäksi useat innostuneet osallistujat ovat keränneet pusseja työpaikoillaan ja harrastuspiireissään. Keräyksen tuloksena oli n. 1500 (normaalisti kierrätyskelvotonta) kahvipussia.
Kahvipusseista olen tuottanut tiloja - asumuksia. Filosofin (Martin Heidegger) mukaan asuminen on kuolevaisen tärkein asia. Asuminen on asettumista johonkin paikkaan ja paikka on Heideggerille jotakin sellaista, ’jossa maa ja taivas, kuolevaiset ja jumalat kohtaavat toisensa’.
Tämän päivän rakentaminen ja asuminen kertoo mielestäni enemmänkin jumalien poissaolosta…; neliömetrien ja kuutioiden mittaamisen sijaan asumista voisi alkaa arvioida vaikkapa harmonian, kohtuullisuuden tai ’sielukkuuden’ (Heidegger) mittareilla - ekologisesta näkökulmasta puhumattakaan.
Oli hämmentävää huomata, että asunnonvälitysilmoituksissa myyntiä edistävät käsitteet kuten
esim. ’persoonallinen ja tunnelmallinen läpitalon huoneisto’ sopisivat kertomaan myös kahvipusseista valmistetusta rakennelmasta…
Miksi valitsin kahvipussit? Koen kahvipusseista valmistetut tuotteet (kassit ym.) määrittelemättöminä. Ne ovat jotakin kekseliään ja kamalan välimaastosta, tavallisuuden epätavallisen kiehtovia ilmentymiä, sanoin kuvaamattomia. Siitä syystä päätin tuoda ne taidekontekstiin ja tehdä niistä ’kuvan’.